Helvi Arvola
Helvi Arvola
Tanhut sydämen asia
Helvi Arvola liittyi eläkkeensaajiin eläköidyttyään vuonna 1990. Hän siirsi yhdistykseemmekin heti mieliharrastuksensa eli suomalaiset kansantanhut. Harrastus vei paljon aikaa, sillä ohjattavana oli lisäksi kaksi ryhmää Karjala-seurassa, yksi Päivän nuorissa ja osallistuminen vielä kansalaisopistonkin tanhuryhmään. Kansalaisopistosta ja erityisesti Karjala-seuran kursseilta tuli oma oppi ja innostus. Hyviä opettajia olivat mm. Helka Hämäläinen-Ojala ja Marjatta Toivonen sekä Olli Lappalainen. Eläkkeensaajissa oli 90-luvulla jopa 12 miesnaisparia tanhuamassa, ja jo kahdeksallakin parilla saatiin näyttävä esitys. Esiintymässä ryhmä kävi mielellään kaupungin ja eläkkeensaajien juhlissa ja eri tilaisuuksissa. Kilpailemisesta Helvi ei ole välittänyt, vaikka hän totesi, että oma ryhmä olisi monta kertaa kyllä pärjännyt. Helvi harmittelee, että varsinkin miesjoukko on tanhuista hiipunut, eikä omakaan jalka enää nouse vauhtiin, eikä moninaisiin askelkuvioihin. Senioritansseja Helvi ei paljon arvosta. Ne ovat tanhuihin verrattuna hitaita ja pitkäveteisiä. Yhdistyksen muussakin toiminnassa Helvi oli innokkaasti mukana, monta vuotta johtokunnassakin. Samoin hänelle usein tuli juhlien juontotehtävät. Niissä iloisuus ja karjalainen huumori on ollut yleisön arvostamaa. ”Liikunta ja ystävät” Helvi sanoo yhdistystoiminnan parhaiksi anneiksi. Nyt voimat eivät oikein riitä moninaiseen osallistumiseen. Vesijumppaan sentään täytyy aina lähteä.
Sirkka Helenius haastatteli Helvi Arvolaa toukokuussa 2012.